Missä menee kaveruuden ja kaiken muun raja?
missä vaiheessa mietitään jotain suurempaa, naurattaa ihmisten 'poika ja tyttö ei voi olla vain kavereita'
itse en enää tiedä pystyykö vai ei..
Jos oikein yrittää kyllähän se varmasti onnistuu,
jossain vaiheessa ne tunteet kuitenkin tulee pintaan, yrittää siinä sitte olla ettei mitää tapahtuisi.
Ei se väärin ole tuntea toista kohtaan vähän vahvemmin,
mutta yksipuolinen rakkaus,
se ei johda mihinkään,
Kerrottava olisi sille toiselle,
mutta jos ei tahtoisi satuttaa toista, ei pilata mitään,
pelkää että yksi sana muuttaa kaiken, joko huonoon tai hyvään suuntaan.
Ei tahdo ottaa sitä riskiä että menettää sen tärkeän ihmisen elämästä.
Mutta jos se toinen tuntisi samoin, se voi muuttaa kaiken ja saisi sen kaiken mitä on aina haaveillut.
Miten kuitenkin sellainen haave voi joskus tuntua niin onnelliselta,
niin todelliselta,
kaikki tuska vain lähtisi pois,
kerrankin ajattelisi itseään,
ja antaisi mennä,
onko se niin väärin?
Milloin tietää sitten että se on oikein ja milloin väärin?
joskus se vääräkin on oikein,
ehkä ei sillä hetkellä,
mutta ehkä joskus.
Jos sitä oikeeta hetkeä jää kuitenkin odottamaan,
mutta milloin kannattaa antaa vain olla ja jatkaa matkaa,
milloin tietää ketä kannattaa jäädä odottamaan ja kuinka kauan?
......... kysynpähän vaa
