Mun piti löytää oma paikka uudelleen, piti luottaa että yksinkin itseni onnelliseks teen.

Töitä ja lisää töitä, uusi tuttavuus, pientä kettuilua, ajelua, mäkkärin autokaista, teenbox nugetteja ja hirveästi dippiä... ihanaa naurua joka päättyy itkuun ja kauheaan mahakipuun, miesten outoja katseita kun takapenkillä kaksi neitiä heiluu hulluna eikä ääntä kuulu.
Työkaverin kanssa pientä hajoamista ja päivien laskua millon on hänellä lähtö.. Viikonlopun jälkeen voin hyvästellä sosiaalisen elämän ja toivottaa sen ihanan työputken... 

Jaakonpäivät, ehkä kerkeen juhlia torstaina.

Koulupaikkaa ei tullut, mutta nyt kun miettii nii mikä kiire mulla on?

Ei se välivuosi nii huonolta kuulosta.. kerkee tehä töitä, miettiä mitä oikeasti haluaa tehä.

Ehkä vähä matkustella, suunnitteilla ulkomaa matka kaverin kanssa, roadtrip ihanan mutta hullun kaveriporukan kanssa, paintball.. naiset vastaan miehet.. tullaa kuolemaan...

Hengähdystauko, ei välivuosi vaan hetki jolloin saan hengittää ja olla..

En oo niinkuin nylon beat, en rakastu luuseriin.

Oon menettäny tän rytmin, kirjottaminen tuntuu tyhmältä, tönköltä.

Ei mun elämässä tapahdu mitää... juhlia turhia, valmistujaisia monia, lani iltoja jotka jatkuu vielä 8 aamulla,
työnarkomaani nora palveluksessanne !
Helsinki koettu parissa päivässä, stressaten pääsykokeita, oisin voinu ehkä lukea enemmän.
Toivottavasti kesän loppuvaiheessa se olisi lähtö Haaga- Heliaan Ammattikorkeakouluun.

19 vuotta, turha ikä oisin voinu siirtyy suoraan seuraavaan ikään. Juhannus viikonlopun roadtrip Kalajoen Juhannukseen, kerrankin hyvä seura ja mahtava viikonloppu. Aste, Cascada ja jne nähty.. Teltassa nukkumisen selkäkipuja valiteltiin aamulla, grillimakkaraa ei syödä hetkeen. Viinapullon korkki pysyy kiinni hetken....
Töitä vähäistä, kohta se kiireinen aika alkaa ja sen jälkee tämä työnarkomaani hyvästelee sosiaalisenelämänsä ! Kohta saa hyvästellä kaverin inttiin, jotenki hassua ajatella se sinne hyppimään, mut en mä sitä nii kauheen surullisesti asiaa ota. Nähää hyvin harvoin nykyää, joten ihan normaalilta tulee varmaa tuntumaa. Ehkä sitte jos muutto tulee toiseen paikkaan, voi pari kyyneltä tulla mutta sen näkee vasta sitten.

Näitä mustii aukkoja on mulla muistissa..

apua oliko mulla blogi ? 

Mite musta tuntuu että jotenki ei vaa aina jaksa päivittää elämääni tänne...

Tällä hetkellä loikoilen vain,jotenki seki ärsyttää kun ei tee enää mitää järkevää..

valvoo myöhään ja herää silloin kun muut tulee töistä/koulusta.

No oon saanu jotain edes aikaseksi, töitä.. VIHDOIN minullakin alkoi työt kunnolla.

Tuntuu vaan että vähä liiankin hyvin, unirytmi ihan sekaisin.

Pari viikkoa sitten tuli juhlittua.... ihan muuten vaan.

ehkä mahtavimmassa seurassa, singstaria, irish kahvia, TEGUILAAA suoraan pullosta,parran ajoa keskellä yötä, pari kyyneltä, drinkkejä,
kotibileet ja oikein pienellä porukalla, tarviiko sitä aina olla koko kaupunki mukana?

Minusta ei, siellä pitää olla ne lähimmät, tarvisten tuollaisia iltoja enemmän,
mutta ehkei kuitenkaan tarvis valvoa siihen 7 asti.

Oli pieni pääkipu mutta kyllä sitä silti jaksettiin mennä illalla töihin tekemään drinkkejä ja keräämään laseja

VALMISTUJAISET

En voi kuvitella, se on ohi nyt !

Ammatti löytyy, töitä löytyy. Nyt voi alottaa kaiken alusta

GO AHEAD AND TELL EVERYBODY

Koulu ohi !

Hymy huulin täytin hakemuksen kouluihin, peläten että jos pääseekin niin uusi elämä alkaakin.

Papereitten haku kunnialla perjantaina, lauantaina juhlintaa kavereitten kesken.

Tein sen, en lopettanut kesken vaikka uhkailin isälle monesti. Koulu ahisti puolessa välissä

mutta sain kuulla ne viisaat sanat rakkaalta isältä 'ei se aina helppoo oo, kyllä sä sen jaksat, kohta ohi. Sitten voit tehä mitä ikinä haluat, ota kaikki oppi irti'

Sen olen myös tehnyt, oppinut paljon alasta, ja ihan todellakin huomannut
kuinka pieni hymy tulee kun saa palkitsevan työpäivän tehtyä.

Paniikkia kesästä, mitä sitä tekee? 

Ulkomaille tahtoo, mutta jos sitä ''joutuukin'' muuttaa loppu kesästä mieluiten

töitä tekisi ja keräisi rahaa siihen. 

When I am with you, there's no place I rather be.

Vielä kaksi viikkoa, ja 20 tuntia. Sitten voin sanoa hyvästit Kokkolan ammattiopistolle,

ja pyytää tervetulleeksi työt ja uusi koulu toivottavasti. 

Haastatteluja, liekitystä, lagausta, valitusta,

yötyötä, naurua, huutoa autossa.

Mistä muustakaan mun nää pari viikkoa olis tehty.

Viime viikonloppuna oli Jeppis Blues ilta... siitä hyvästä töissä oltii tuplana.

Vaikka ulos piti mennä vähä partyparty, päädyin tiskin toiselle puolelle kuuntelee juoppojen

halua saada lisää juotavaa, ja kuuntelemaan kuinka kaunis tyttö olen jonka voisi ottaa kotiin mukaan.

Mutta mikä siinä kun tienaa sen minkä olis tuhlannu sinä iltana. Valitettavasti vaan meidän jeppisläisten rakas 

yökerho meni remonttiin nytten että joko olen selvinpäin valmistujiin asti tai sitte räkäkännit kotona.

Kumpi kuulostaa paremmalta?

Don't let them in, don't let them see, be the good girl you always have to be.

Häpeävä blogin kirjottaja ilmoittautuuu !

ei aina onnistu.. ehkä silti olis voinu vähä enemmä kirjottaaa tammikuussa.

Mutta se ny on jo mennyttä

mitä oon kerinny tehä?

- Harjoittelu paikan vaihto

- Iltavuoroja <3 div="">

- AJOKORTTI!!!

- Valmistuminen lähestyyy

- Opinnäyte CHECK

- Tatuointi aika varattu.. IIK

.. että jos mietitää eipä olis ollu paljon kerrottavaaa, joka ilta viidestä asti töissä siihe keskiyöhö.

Autolla ajelua ja kyllä polo poikane liikkuu, alkaa vaa tuntua että oon laiskistunu kun sain kortin.

Opinnäyte meni yllättävän hyvin, oon vaa onnelline että seki on ohi, jos kaikki menee hyvin saan kutsua itseäni huhtikuussa tarjoilijaksi.

Ainii jooo hyvää ystävänpäivää!