tiistai 31. joulukuuta 2013

2014 please be good to me !

2013 vetää viimeisiä tunteja, nyt kun mietin tätä vuotta. Se on opettanut mua elämää, miettimää mitä haluan,
opettanut kasvattamaan, pää pystyyn tapahtu mitä tapahtu. En olisi tästä vuodesta selvinnyt ilman ihania ihmisiä, ihmisiä jotka autto kun tarvitsin, nauratti kun oli aika nauraa. En voisi olla kiitollisempi, kenestäkään teistä en halua luopua, aina ootte mukana elämässäni.



18 vuotta tuli täyteen tänä vuonna, juhlia liian monia, synttäreitä, valmistumisia, tupareita, tyttöjen iltoja, ja niitä poikatyttöiltoja, muuten vaan juhlintaa,  kaappissa istumista, yllättäviä automatkoja, sukulaisten tapaamista pitkän ajan jälkeen, naurua, itkua, aamu 6 asti puhumista, ystäviä uusia, oulun reissu, shoppailua, töitä, jaakonpäivät, jouluaattona perheen kanssa, koulun käyntiä, kokkolinnaa, epäonnistunut ulkomaa reissu, suurin menetys elämässäni, lepää rauhassa iskä rakas ♥ 








Aloitan 2014 vuoden pää pystyssä, en katso taaksepäin. Etsin uusia haasteita, elän päivä kerrallaan, tehden asioita joita rakastan. Koulunkäynti kunnialla läpi, kaikki kysyy mitä sen jälkeen.. suunnitelmina uusia koulu jossain muualla, tai töitten perään lähteminen kuka tietää siihen on vielä aikaa. Juhlintaa tänään hyvässä seurassa, ja nyt toivotan teille kaikille

 Hyvää Uutta Vuotta 2014 !

tiistai 17. joulukuuta 2013

Sama se vaikka sinä rakastuisit johonkin väärään, sama se jos et sinä opi vielä siitäkään...

'Suret väärin' - haluaisiko joku kertoa mulle miten sitten oikein surraan?
mä en ole ainakaan saanut mitään opasta, kuinka lapsellista kun ihmiset katsovat kieroon
kun hymyilen, halaan ystävää tai pidän hauskaa... kuinka käytän joitakin ''hyväksi''
kerjään sääliä. Kuka määrää miten on oikein surra ?
Itse tulisin hulluksi kotona istuessa,
isä ei olisi halunnut sellasta, potkisi minut töihin, ulos katsomaan
mistä olen jäänyt paitsi, käskisi hymyillä ja elää.




Kaikki surevat erillä tavalla läheistään, jotkut jatkavat elämäänsä parin päivän jälkeen,
jotkut tarvii siihen kuukausia.
Mielestäni kellään ei ole oikeutta kertoa kuinka tai miten surra läheistään,
se mikä tuntuu itseltään oikealta on oikein.
Elämänkin täytyy jatkua, vaikka se pahalta tuntuu, itse olen ehkä viimein saanut syynkin hymyyn.
Kuinka hassulta tuntuu saada sitä oikeanlaista huomiota, kuinka joku tai jokin saa vaan hymyn nousemaan,
naurun kuulumaan.. kaipasin sitä


Elämääni pompotetaan suuntaan ja toiseen, kuinka kaikki kertovat
kenen seura on hyvä ja kenen huonoa
Tahdon vain olla, ei se paljoo ole pyydetty.
2013 nyt jo kun ajattelen tätä vuotta mitä tähän kehkeytyy..
surua, hämmennystä, turhia vihan purkauksia, rakkautta, ihastumista,
masennusta ja sen kaiken seassa sitä ihanaa naurun tuomaa onnellisuutta..
asioita tapahtuu joskus mietin että se kaikki paha tapahtuu vain minulle,
mutta en voi sanoa ettei mitään hyvää olisi minulle tapahtunut,
koska sitten valehtelisin....

torstai 28. marraskuuta 2013

Written in these walls are the stories that I can't explain..

Oh no..!
Kohta joulu kolkuttaa ovelle, ja mun lahja lista.. fuck
Pitäs varmaa alkaa ostaa lahjoja muute annan ihmisille risuja..
Koulunki loppu alkaa näkyä, enää noin 4 kuukautta sitte voin ylpeänä sanoa olevani Tarjoilija.
Outoa kirjottaa tällee näin... yleensä aina jotain jännäää nyt vaa pölötän hope you guys like it ! ;)




sunnuntai 24. marraskuuta 2013

I swear I'm happy


Onnellinen?
Enkä vain sen takia että sain uudet rakkaus kengät valmistujaisjuhliini..
senkin takia että ehkä nyt oikeasti selviän tästä. 
Saan elämäni raiteille, aloitan uudestaan.. puhtaalta pöydältä. 
Ehkä uusia ihmisiä mukana?
joitain tuttuja, jotain jännittävää..
 'haluan tapahtuvan jotain joka vie jalat alta'
odotan sitä hetkeä..

Oulun matka teki ihmeitä, voin huokaista onnesta.
Ihania tyttöjä, shoppailua, juoruilua, naurua, ruokaa, tanssia, laulua,
 'öistä' hukkumista oulun kaduille etsien ruoka paikkaa..
 illanviettoa parhaassa seurassa,
jotain mystistä, jotain hassua jota ei ole tapahtunut vuosiin, enkä kadu asiaa....

maanantai 28. lokakuuta 2013

Love that once hung on the wall, used to mean something, but now it means nothing

Ehkä tästä vielä noustaan, mahdollisuudet alkaa haihtua..
nyt kun sitä ystävää tarvitsisin oot liian kaukana.. 
ehkä oon menettämässä otteen susta.


Tuntuu oudolta, alkaako elämä taas rullaamaa,
hitaasti ja varmasti, en halua minkään menevän väärin.
Rikki ja poikki valmiiksi, en jaksaisi korjata uudestaan..
Muuta ajateltavaa, jotain ihmeellistä.. 
joka veisi jalat alta..


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Staring at the ceiling in the dark, same old empty feeling in your heart..

Miten päästä onnellisuuden huipulle?
matkaa nii paljon,
jossain vaiheessa luovuttaa,
antaa vaan mennä 
ei jaksa enää...


''Ylä ja alamäkiä tulee ja menee?''
taidan nyt tietää mitä se tarkottaa,
joskus se poutaisa aurinkoinen sää loistaa ihanasti,
haluaisi vain elää siinä hetkessä,
kunnes tulee sadekuuroinen todellisuus,
tajuaa kuinka elämää ei voi elää näin,

Satuttaa itseään vai toista?
Antaa olla vai tekee asialle jotain?
Pysähtyy vai jatkaa matkaa?
Uskaltaako uskoa... toivoa?

Jossain vaiheessa se karu totuus iskee,
ehkä välimatkat auttaa hetken,
saa ajatella,
miettiä mitä oikeasti haluaa,
kukaan ei halua lisää taakkaa,
helpolla tästä elämästä halutaan kuitenkin päästä,


Mutta jos elämä olisi liian helppoa,
miten kasvaisi sisukkuutta,
milloin tietäisi kun sattuu,
koska rakastuisi palavasti,
koska kaipaus olisi liian tuskallista
milloin vihaa sydämmensä pohjasta
jos ei uskalla ottaa riskiä,askelta eteenpäin,
silloin ei tule koskaan saavuttamaan elämässään mitään..



keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Dear Daddy, I may find a prince someday, but you will always be my king.

Kaikilla on se yks ihminen jolta voi kysyä neuvoa kaikkeen,
joka tukee, joka auttaa..
Tänään koin sen tuskan, kuinka luin autokoulun teoriatenttiin,
kuinka olisinkin halunnut kysyä isältä, mikä on oikein,
mitä tarkoittaa tämä.. 
Kuinka kokkasin tein ruokaa, olisin halunnut kuulla hänen mielipiteen,
tietää onko se hyvää, vaikka muut maistoi se ei ole sama asia.


Ehkä nyt vasta tajuan kaiken, muuten olen vain ollut ajattelmatta,
kuinka se tuntui käydä oman isän haudalla, sytyttämässä kynttilä,
''päivä kerrallaan'' kaikki sanoo, niin sanon minäkin.. sillä pääsee karkuun ihmisiltä.



Yritin kirjottaa jotain viisasta..
ehkä se ei vielä onnistu,
 yritän ensi kerralla paremmin,
nyt on vain haikea olo....