VALMISTUJAISET

En voi kuvitella, se on ohi nyt !

Ammatti löytyy, töitä löytyy. Nyt voi alottaa kaiken alusta

GO AHEAD AND TELL EVERYBODY

Koulu ohi !

Hymy huulin täytin hakemuksen kouluihin, peläten että jos pääseekin niin uusi elämä alkaakin.

Papereitten haku kunnialla perjantaina, lauantaina juhlintaa kavereitten kesken.

Tein sen, en lopettanut kesken vaikka uhkailin isälle monesti. Koulu ahisti puolessa välissä

mutta sain kuulla ne viisaat sanat rakkaalta isältä 'ei se aina helppoo oo, kyllä sä sen jaksat, kohta ohi. Sitten voit tehä mitä ikinä haluat, ota kaikki oppi irti'

Sen olen myös tehnyt, oppinut paljon alasta, ja ihan todellakin huomannut
kuinka pieni hymy tulee kun saa palkitsevan työpäivän tehtyä.

Paniikkia kesästä, mitä sitä tekee? 

Ulkomaille tahtoo, mutta jos sitä ''joutuukin'' muuttaa loppu kesästä mieluiten

töitä tekisi ja keräisi rahaa siihen. 

When I am with you, there's no place I rather be.

Vielä kaksi viikkoa, ja 20 tuntia. Sitten voin sanoa hyvästit Kokkolan ammattiopistolle,

ja pyytää tervetulleeksi työt ja uusi koulu toivottavasti. 

Haastatteluja, liekitystä, lagausta, valitusta,

yötyötä, naurua, huutoa autossa.

Mistä muustakaan mun nää pari viikkoa olis tehty.

Viime viikonloppuna oli Jeppis Blues ilta... siitä hyvästä töissä oltii tuplana.

Vaikka ulos piti mennä vähä partyparty, päädyin tiskin toiselle puolelle kuuntelee juoppojen

halua saada lisää juotavaa, ja kuuntelemaan kuinka kaunis tyttö olen jonka voisi ottaa kotiin mukaan.

Mutta mikä siinä kun tienaa sen minkä olis tuhlannu sinä iltana. Valitettavasti vaan meidän jeppisläisten rakas 

yökerho meni remonttiin nytten että joko olen selvinpäin valmistujiin asti tai sitte räkäkännit kotona.

Kumpi kuulostaa paremmalta?

Don't let them in, don't let them see, be the good girl you always have to be.

Häpeävä blogin kirjottaja ilmoittautuuu !

ei aina onnistu.. ehkä silti olis voinu vähä enemmä kirjottaaa tammikuussa.

Mutta se ny on jo mennyttä

mitä oon kerinny tehä?

- Harjoittelu paikan vaihto

- Iltavuoroja <3 div="">

- AJOKORTTI!!!

- Valmistuminen lähestyyy

- Opinnäyte CHECK

- Tatuointi aika varattu.. IIK

.. että jos mietitää eipä olis ollu paljon kerrottavaaa, joka ilta viidestä asti töissä siihe keskiyöhö.

Autolla ajelua ja kyllä polo poikane liikkuu, alkaa vaa tuntua että oon laiskistunu kun sain kortin.

Opinnäyte meni yllättävän hyvin, oon vaa onnelline että seki on ohi, jos kaikki menee hyvin saan kutsua itseäni huhtikuussa tarjoilijaksi.

Ainii jooo hyvää ystävänpäivää!

MINÄ ITSE

Kuka olen? 

pieni printti kuvan vieressä 18-vuotias tyttö, kertoo varmaan todella paljon teille..

Jos alotetaan melkein alusta.

Asun Pietarsaaressa, pienessä tuppukylässä jossa suurin tapahtuma on kesällä Jaakonpäivät,
täällä päin puhutaan ruotsia ja suomea.. enimmäkseen ruotsia 

jos minulta kysytään. Itse yritän kovasti puhua sitä ruotsia, todella huonolla tuloksella.

Perheeseeni kuuluu tällä hetkellä äiti ja kaksi pikkusiskoa.
Isäni kuoli pois aivoinfarktiin viime syyskuussa.

Olen persoonallinen, hieman tempperamenttinen, hyvin hyvin sosiaalinen ,suoraan sanova ja sanojensa takana oleva nainen.

Kova äänisyys on paha juttu kohdallani, tainnut periä sen isältäni..
Jos johonkin ryhdyn teen sen loppuun asti enkä melkeen koskaan jätä mitään kesken.

Punapäinen olen ollut nyt varmaan jo 3-5 vuotta, ei ei ole oma väri. Ja hiusteni väri on muuttunut paljon, on ollut mustaa, ruskeaa, blondiakin kokeiltu mutta se vaihtui heti punaseksi. Blondit latvat, oranssit latvat. En koskaan osaa päättää. Mutta sentään joku pysynyt.. pitkät hiukset, joskus kyllä tekisi mieli vaa leikata polkka, joskus ei vaa jaksa hoitaa :D Voin myöntää että nuorempana hiukseni näyttivät aika kauhelta.. kunnon tupeeraus.. hävettää tälläki hetkellä katsoa 7 luokan kuvia kun katsoo.

Sinkku tyttö joka odottaa sitä ''oikeaa'' jos niin voi nykyään sanoa..

Opiskelen tällä hetkellä Kokkolan Ammattiopistossa Tarjoilijaksi, en koskaan tahtonut mihinkään

lukioon. Lukuaineet ovat olleet heikkouteni, ja nyt voin sanoa kun on melkein koulu käyty etten kadu

pientäkään hetkeä päätöstäni.

Vapaa-aikana on ihana olla kotona tai sitten kavereitten kanssa, niin montaa hyvää kaveria en omista

mutta jotenkin tuntuu että ne muutama jotka tässä lähellä nyt ovat olleet riittävät todella hyvin.

Joko olen vapaalla, tai töissä koulun jälkeen. Olen extraajana Pietarsaaren kauniissa Kaupunginhotellilla.

Pääsen tekemään tarjoilijan hommia, ehkä siellä tämä suuri tarjoilija-alan vimma lähti liikkeelle, 

olin toki miettinyt sitä jo aikasemmin kun isä oli samalla alalla, sain katsoa kun hän teki töitä.

2014 please be good to me !

2013 vetää viimeisiä tunteja, nyt kun mietin tätä vuotta. Se on opettanut mua elämää, miettimää mitä haluan,
opettanut kasvattamaan, pää pystyyn tapahtu mitä tapahtu. En olisi tästä vuodesta selvinnyt ilman ihania ihmisiä, ihmisiä jotka autto kun tarvitsin, nauratti kun oli aika nauraa. En voisi olla kiitollisempi, kenestäkään teistä en halua luopua, aina ootte mukana elämässäni.

18 vuotta tuli täyteen tänä vuonna, juhlia liian monia, synttäreitä, valmistumisia, tupareita, tyttöjen iltoja, ja niitä poikatyttöiltoja, muuten vaan juhlintaa,  kaappissa istumista, yllättäviä automatkoja, sukulaisten tapaamista pitkän ajan jälkeen, naurua, itkua, aamu 6 asti puhumista, ystäviä uusia, oulun reissu, shoppailua, töitä, jaakonpäivät, jouluaattona perheen kanssa, koulun käyntiä, kokkolinnaa, epäonnistunut ulkomaa reissu, suurin menetys elämässäni, lepää rauhassa iskä rakas ♥ 

Aloitan 2014 vuoden pää pystyssä, en katso taaksepäin. Etsin uusia haasteita, elän päivä kerrallaan, tehden asioita joita rakastan. Koulunkäynti kunnialla läpi, kaikki kysyy mitä sen jälkeen.. suunnitelmina uusia koulu jossain muualla, tai töitten perään lähteminen kuka tietää siihen on vielä aikaa. Juhlintaa tänään hyvässä seurassa, ja nyt toivotan teille kaikille

 Hyvää Uutta Vuotta 2014 !

Sama se vaikka sinä rakastuisit johonkin väärään, sama se jos et sinä opi vielä siitäkään...

'Suret väärin' - haluaisiko joku kertoa mulle miten sitten oikein surraan?

mä en ole ainakaan saanut mitään opasta, kuinka lapsellista kun ihmiset katsovat kieroon

kun hymyilen, halaan ystävää tai pidän hauskaa... kuinka käytän joitakin ''hyväksi''

kerjään sääliä. Kuka määrää miten on oikein surra ?
Itse tulisin hulluksi kotona istuessa,

isä ei olisi halunnut sellasta, potkisi minut töihin, ulos katsomaan
mistä olen jäänyt paitsi, käskisi hymyillä ja elää.

Kaikki surevat erillä tavalla läheistään, jotkut jatkavat elämäänsä parin päivän jälkeen,
jotkut tarvii siihen kuukausia.

Mielestäni kellään ei ole oikeutta kertoa kuinka tai miten surra läheistään,
se mikä tuntuu itseltään oikealta on oikein.

Elämänkin täytyy jatkua, vaikka se pahalta tuntuu, itse olen ehkä viimein saanut syynkin hymyyn.

Kuinka hassulta tuntuu saada sitä oikeanlaista huomiota, kuinka joku tai jokin saa vaan hymyn nousemaan,

naurun kuulumaan.. kaipasin sitä

Elämääni pompotetaan suuntaan ja toiseen, kuinka kaikki kertovat
kenen seura on hyvä ja kenen huonoa
Tahdon vain olla, ei se paljoo ole pyydetty.
2013 nyt jo kun ajattelen tätä vuotta mitä tähän kehkeytyy..
surua, hämmennystä, turhia vihan purkauksia, rakkautta, ihastumista,
masennusta ja sen kaiken seassa sitä ihanaa naurun tuomaa onnellisuutta..
asioita tapahtuu joskus mietin että se kaikki paha tapahtuu vain minulle,
mutta en voi sanoa ettei mitään hyvää olisi minulle tapahtunut,
koska sitten valehtelisin....