And I held your hand through all of these years, but you still have all of me.

Ehkä mä vaan kuvittelen kaiken, jossain vaiheessa herään tästä kaikesta.

Herään ja tajuan että voin jatkaa elämääni, ettei se elämä tähän lopu.

Tällä hetkellä se on vaa jotenki tosi kaukana. Ehken ansaitse onnea, elämä potkii päähän.

Olenko tehnyt jotain huonosti? 

Onnea ei voi ostaa, tai vaihtaa.

Se pitää ansaita, tehdä työtä että saa jotain hyvää takaisin.

Kyyneleet virtaa poskia pitkin, eikä niille näy loppua.

Mutta samalla pitää olla vahva, hymyillä kuin olisit päässyt yli.

Vahva ja antaa asioiden mennä omalla painollaan, 

vahva kuin mikään ei satuttaisi.

Mutta jos elämä potkii nii lujaa ettei vaa enää jaksa nousta,

jatkaa matkaa, haluaisi vain maata ja antaa periksi..

Kyyneleet eivät kerro heikkoutta, 

ne kertovat tarinaa, 

ovatpa sitten surun, ilon tai vihan kyyneleitä

niillä kaikilla on merkitys.

Teinkö oikein kun työnsin ihmisiä pois?

työnsinkö oikeat ihmiset pois?

vai kadotinko kaikki..?

Tarvisen tilaa, hengittää,

jos löytäisin etsimäni,

 itseni.

You don't have to try so hard, you don't have to change a single thing

Jaakopäivät meni juostessa, työpäivät takana, jalat huusi kipua, väsyneitä ihmisiä, kuumuutta,

yksi vapaa päivä, ajelua, uhkailua, valvomista.

Mun piti löytää oma paikka uudelleen, piti luottaa että yksinkin itseni onnelliseks teen.

Töitä ja lisää töitä, uusi tuttavuus, pientä kettuilua, ajelua, mäkkärin autokaista, teenbox nugetteja ja hirveästi dippiä... ihanaa naurua joka päättyy itkuun ja kauheaan mahakipuun, miesten outoja katseita kun takapenkillä kaksi neitiä heiluu hulluna eikä ääntä kuulu.
Työkaverin kanssa pientä hajoamista ja päivien laskua millon on hänellä lähtö.. Viikonlopun jälkeen voin hyvästellä sosiaalisen elämän ja toivottaa sen ihanan työputken... 

Jaakonpäivät, ehkä kerkeen juhlia torstaina.

Koulupaikkaa ei tullut, mutta nyt kun miettii nii mikä kiire mulla on?

Ei se välivuosi nii huonolta kuulosta.. kerkee tehä töitä, miettiä mitä oikeasti haluaa tehä.

Ehkä vähä matkustella, suunnitteilla ulkomaa matka kaverin kanssa, roadtrip ihanan mutta hullun kaveriporukan kanssa, paintball.. naiset vastaan miehet.. tullaa kuolemaan...

Hengähdystauko, ei välivuosi vaan hetki jolloin saan hengittää ja olla..

En oo niinkuin nylon beat, en rakastu luuseriin.

Oon menettäny tän rytmin, kirjottaminen tuntuu tyhmältä, tönköltä.

Ei mun elämässä tapahdu mitää... juhlia turhia, valmistujaisia monia, lani iltoja jotka jatkuu vielä 8 aamulla,
työnarkomaani nora palveluksessanne !
Helsinki koettu parissa päivässä, stressaten pääsykokeita, oisin voinu ehkä lukea enemmän.
Toivottavasti kesän loppuvaiheessa se olisi lähtö Haaga- Heliaan Ammattikorkeakouluun.

19 vuotta, turha ikä oisin voinu siirtyy suoraan seuraavaan ikään. Juhannus viikonlopun roadtrip Kalajoen Juhannukseen, kerrankin hyvä seura ja mahtava viikonloppu. Aste, Cascada ja jne nähty.. Teltassa nukkumisen selkäkipuja valiteltiin aamulla, grillimakkaraa ei syödä hetkeen. Viinapullon korkki pysyy kiinni hetken....
Töitä vähäistä, kohta se kiireinen aika alkaa ja sen jälkee tämä työnarkomaani hyvästelee sosiaalisenelämänsä ! Kohta saa hyvästellä kaverin inttiin, jotenki hassua ajatella se sinne hyppimään, mut en mä sitä nii kauheen surullisesti asiaa ota. Nähää hyvin harvoin nykyää, joten ihan normaalilta tulee varmaa tuntumaa. Ehkä sitte jos muutto tulee toiseen paikkaan, voi pari kyyneltä tulla mutta sen näkee vasta sitten.

Näitä mustii aukkoja on mulla muistissa..

apua oliko mulla blogi ? 

Mite musta tuntuu että jotenki ei vaa aina jaksa päivittää elämääni tänne...

Tällä hetkellä loikoilen vain,jotenki seki ärsyttää kun ei tee enää mitää järkevää..

valvoo myöhään ja herää silloin kun muut tulee töistä/koulusta.

No oon saanu jotain edes aikaseksi, töitä.. VIHDOIN minullakin alkoi työt kunnolla.

Tuntuu vaan että vähä liiankin hyvin, unirytmi ihan sekaisin.

Pari viikkoa sitten tuli juhlittua.... ihan muuten vaan.

ehkä mahtavimmassa seurassa, singstaria, irish kahvia, TEGUILAAA suoraan pullosta,parran ajoa keskellä yötä, pari kyyneltä, drinkkejä,
kotibileet ja oikein pienellä porukalla, tarviiko sitä aina olla koko kaupunki mukana?

Minusta ei, siellä pitää olla ne lähimmät, tarvisten tuollaisia iltoja enemmän,
mutta ehkei kuitenkaan tarvis valvoa siihen 7 asti.

Oli pieni pääkipu mutta kyllä sitä silti jaksettiin mennä illalla töihin tekemään drinkkejä ja keräämään laseja

VALMISTUJAISET

En voi kuvitella, se on ohi nyt !

Ammatti löytyy, töitä löytyy. Nyt voi alottaa kaiken alusta

GO AHEAD AND TELL EVERYBODY

Koulu ohi !

Hymy huulin täytin hakemuksen kouluihin, peläten että jos pääseekin niin uusi elämä alkaakin.

Papereitten haku kunnialla perjantaina, lauantaina juhlintaa kavereitten kesken.

Tein sen, en lopettanut kesken vaikka uhkailin isälle monesti. Koulu ahisti puolessa välissä

mutta sain kuulla ne viisaat sanat rakkaalta isältä 'ei se aina helppoo oo, kyllä sä sen jaksat, kohta ohi. Sitten voit tehä mitä ikinä haluat, ota kaikki oppi irti'

Sen olen myös tehnyt, oppinut paljon alasta, ja ihan todellakin huomannut
kuinka pieni hymy tulee kun saa palkitsevan työpäivän tehtyä.

Paniikkia kesästä, mitä sitä tekee? 

Ulkomaille tahtoo, mutta jos sitä ''joutuukin'' muuttaa loppu kesästä mieluiten

töitä tekisi ja keräisi rahaa siihen.