2014 please be good to me !

2013 vetää viimeisiä tunteja, nyt kun mietin tätä vuotta. Se on opettanut mua elämää, miettimää mitä haluan,
opettanut kasvattamaan, pää pystyyn tapahtu mitä tapahtu. En olisi tästä vuodesta selvinnyt ilman ihania ihmisiä, ihmisiä jotka autto kun tarvitsin, nauratti kun oli aika nauraa. En voisi olla kiitollisempi, kenestäkään teistä en halua luopua, aina ootte mukana elämässäni.

18 vuotta tuli täyteen tänä vuonna, juhlia liian monia, synttäreitä, valmistumisia, tupareita, tyttöjen iltoja, ja niitä poikatyttöiltoja, muuten vaan juhlintaa,  kaappissa istumista, yllättäviä automatkoja, sukulaisten tapaamista pitkän ajan jälkeen, naurua, itkua, aamu 6 asti puhumista, ystäviä uusia, oulun reissu, shoppailua, töitä, jaakonpäivät, jouluaattona perheen kanssa, koulun käyntiä, kokkolinnaa, epäonnistunut ulkomaa reissu, suurin menetys elämässäni, lepää rauhassa iskä rakas ♥ 

Aloitan 2014 vuoden pää pystyssä, en katso taaksepäin. Etsin uusia haasteita, elän päivä kerrallaan, tehden asioita joita rakastan. Koulunkäynti kunnialla läpi, kaikki kysyy mitä sen jälkeen.. suunnitelmina uusia koulu jossain muualla, tai töitten perään lähteminen kuka tietää siihen on vielä aikaa. Juhlintaa tänään hyvässä seurassa, ja nyt toivotan teille kaikille

 Hyvää Uutta Vuotta 2014 !

Sama se vaikka sinä rakastuisit johonkin väärään, sama se jos et sinä opi vielä siitäkään...

'Suret väärin' - haluaisiko joku kertoa mulle miten sitten oikein surraan?

mä en ole ainakaan saanut mitään opasta, kuinka lapsellista kun ihmiset katsovat kieroon

kun hymyilen, halaan ystävää tai pidän hauskaa... kuinka käytän joitakin ''hyväksi''

kerjään sääliä. Kuka määrää miten on oikein surra ?
Itse tulisin hulluksi kotona istuessa,

isä ei olisi halunnut sellasta, potkisi minut töihin, ulos katsomaan
mistä olen jäänyt paitsi, käskisi hymyillä ja elää.

Kaikki surevat erillä tavalla läheistään, jotkut jatkavat elämäänsä parin päivän jälkeen,
jotkut tarvii siihen kuukausia.

Mielestäni kellään ei ole oikeutta kertoa kuinka tai miten surra läheistään,
se mikä tuntuu itseltään oikealta on oikein.

Elämänkin täytyy jatkua, vaikka se pahalta tuntuu, itse olen ehkä viimein saanut syynkin hymyyn.

Kuinka hassulta tuntuu saada sitä oikeanlaista huomiota, kuinka joku tai jokin saa vaan hymyn nousemaan,

naurun kuulumaan.. kaipasin sitä

Elämääni pompotetaan suuntaan ja toiseen, kuinka kaikki kertovat
kenen seura on hyvä ja kenen huonoa
Tahdon vain olla, ei se paljoo ole pyydetty.
2013 nyt jo kun ajattelen tätä vuotta mitä tähän kehkeytyy..
surua, hämmennystä, turhia vihan purkauksia, rakkautta, ihastumista,
masennusta ja sen kaiken seassa sitä ihanaa naurun tuomaa onnellisuutta..
asioita tapahtuu joskus mietin että se kaikki paha tapahtuu vain minulle,
mutta en voi sanoa ettei mitään hyvää olisi minulle tapahtunut,
koska sitten valehtelisin....