Love that once hung on the wall, used to mean something, but now it means nothing

Ehkä tästä vielä noustaan, mahdollisuudet alkaa haihtua..

nyt kun sitä ystävää tarvitsisin oot liian kaukana.. 

ehkä oon menettämässä otteen susta.

Tuntuu oudolta, alkaako elämä taas rullaamaa,

hitaasti ja varmasti, en halua minkään menevän väärin.

Rikki ja poikki valmiiksi, en jaksaisi korjata uudestaan..

Muuta ajateltavaa, jotain ihmeellistä.. 

joka veisi jalat alta..

Staring at the ceiling in the dark, same old empty feeling in your heart..

Miten päästä onnellisuuden huipulle?

matkaa nii paljon,

jossain vaiheessa luovuttaa,

antaa vaan mennä 

ei jaksa enää...

''Ylä ja alamäkiä tulee ja menee?''

taidan nyt tietää mitä se tarkottaa,

joskus se poutaisa aurinkoinen sää loistaa ihanasti,

haluaisi vain elää siinä hetkessä,

kunnes tulee sadekuuroinen todellisuus,

tajuaa kuinka elämää ei voi elää näin,

Satuttaa itseään vai toista?

Antaa olla vai tekee asialle jotain?

Pysähtyy vai jatkaa matkaa?

Uskaltaako uskoa... toivoa?

Jossain vaiheessa se karu totuus iskee,

ehkä välimatkat auttaa hetken,

saa ajatella,

miettiä mitä oikeasti haluaa,

kukaan ei halua lisää taakkaa,

helpolla tästä elämästä halutaan kuitenkin päästä,

Mutta jos elämä olisi liian helppoa,

miten kasvaisi sisukkuutta,

milloin tietäisi kun sattuu,

koska rakastuisi palavasti,

koska kaipaus olisi liian tuskallista

milloin vihaa sydämmensä pohjasta

jos ei uskalla ottaa riskiä,askelta eteenpäin,

silloin ei tule koskaan saavuttamaan elämässään mitään..

Dear Daddy, I may find a prince someday, but you will always be my king.

Kaikilla on se yks ihminen jolta voi kysyä neuvoa kaikkeen,

joka tukee, joka auttaa..

Tänään koin sen tuskan, kuinka luin autokoulun teoriatenttiin,

kuinka olisinkin halunnut kysyä isältä, mikä on oikein,

mitä tarkoittaa tämä.. 

Kuinka kokkasin tein ruokaa, olisin halunnut kuulla hänen mielipiteen,

tietää onko se hyvää, vaikka muut maistoi se ei ole sama asia.

Ehkä nyt vasta tajuan kaiken, muuten olen vain ollut ajattelmatta,

kuinka se tuntui käydä oman isän haudalla, sytyttämässä kynttilä,

''päivä kerrallaan'' kaikki sanoo, niin sanon minäkin.. sillä pääsee karkuun ihmisiltä.

Yritin kirjottaa jotain viisasta..
ehkä se ei vielä onnistu,
 yritän ensi kerralla paremmin,

nyt on vain haikea olo....

ISÄ

Sitä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu,

kuukausi sitten olin onnellinen, minulla oli kaikki mitä tarvitsin,

miten haluaisikaan takaisin aikaan, kuinka tekisi jotain uudestaan, joitain korjaisi,

pyytelisi anteeksi, nauraisi enemmän.

Jouduin hyvästelemään oman isäni syyskuun alussa,

ikinä uskonut joutuvani itse tämän surun ja ikävän kokemaan,

aina ajatellut ettei se tapahdu, mutta traaginen sairaus vei isäni liian äkkiä,

se tapahtui niin nopeasti, en ehtinyt ajatella asiaa, en sisäistää,

kaikki oli hyvin olin lähdössä Englantiin, kunnes soitto jota en olisi halunnut tulevan,

matka takaisin Pietarsaareen... miten voi olla nii raskasta istua junassa ajatellen kuinka isä makaa sairaalassa,

kuinka itkin, halasin, kuinka tiuskin isälle kun hän hymyili minun ilmeelle, näin pettymyksen silmissä 'mikset lähtenyt Englantiin' katse kertoi sen... miten olisin voinut? 

Englanti pysyy, halusin lähteä sinne sillä ajatuksella että kotona odottaa,

kaikki rakkaat, joka ikinen..

Aivo infarkti, en ala selittä mikä se on joka ikinen voi sen tutkia itse,

tauti ei ole mikään lastenleikki, se vie taidon puhua, tuntea, kuulla, olet kuin kasvis..

kuka sellaisen elämän haluaa?

Tuskallisinta tässä oli hyvästellä isä, joka opetti minulle kaiken,

olin hänen oppilas töissä, opetti minulle kaiken mitä tarvitsin..

Nyt etsin tiedon ite, lupaan sulle isä, sä saat olla musta vielä ylpee <3 p="">