Staring at the ceiling in the dark, same old empty feeling in your heart..

Miten päästä onnellisuuden huipulle?

matkaa nii paljon,

jossain vaiheessa luovuttaa,

antaa vaan mennä 

ei jaksa enää...

''Ylä ja alamäkiä tulee ja menee?''

taidan nyt tietää mitä se tarkottaa,

joskus se poutaisa aurinkoinen sää loistaa ihanasti,

haluaisi vain elää siinä hetkessä,

kunnes tulee sadekuuroinen todellisuus,

tajuaa kuinka elämää ei voi elää näin,

Satuttaa itseään vai toista?

Antaa olla vai tekee asialle jotain?

Pysähtyy vai jatkaa matkaa?

Uskaltaako uskoa... toivoa?

Jossain vaiheessa se karu totuus iskee,

ehkä välimatkat auttaa hetken,

saa ajatella,

miettiä mitä oikeasti haluaa,

kukaan ei halua lisää taakkaa,

helpolla tästä elämästä halutaan kuitenkin päästä,

Mutta jos elämä olisi liian helppoa,

miten kasvaisi sisukkuutta,

milloin tietäisi kun sattuu,

koska rakastuisi palavasti,

koska kaipaus olisi liian tuskallista

milloin vihaa sydämmensä pohjasta

jos ei uskalla ottaa riskiä,askelta eteenpäin,

silloin ei tule koskaan saavuttamaan elämässään mitään..