You don't have to try so hard, you don't have to change a single thing

Jaakopäivät meni juostessa, työpäivät takana, jalat huusi kipua, väsyneitä ihmisiä, kuumuutta,

yksi vapaa päivä, ajelua, uhkailua, valvomista.

Mun piti löytää oma paikka uudelleen, piti luottaa että yksinkin itseni onnelliseks teen.

Töitä ja lisää töitä, uusi tuttavuus, pientä kettuilua, ajelua, mäkkärin autokaista, teenbox nugetteja ja hirveästi dippiä... ihanaa naurua joka päättyy itkuun ja kauheaan mahakipuun, miesten outoja katseita kun takapenkillä kaksi neitiä heiluu hulluna eikä ääntä kuulu.
Työkaverin kanssa pientä hajoamista ja päivien laskua millon on hänellä lähtö.. Viikonlopun jälkeen voin hyvästellä sosiaalisen elämän ja toivottaa sen ihanan työputken... 

Jaakonpäivät, ehkä kerkeen juhlia torstaina.

Koulupaikkaa ei tullut, mutta nyt kun miettii nii mikä kiire mulla on?

Ei se välivuosi nii huonolta kuulosta.. kerkee tehä töitä, miettiä mitä oikeasti haluaa tehä.

Ehkä vähä matkustella, suunnitteilla ulkomaa matka kaverin kanssa, roadtrip ihanan mutta hullun kaveriporukan kanssa, paintball.. naiset vastaan miehet.. tullaa kuolemaan...

Hengähdystauko, ei välivuosi vaan hetki jolloin saan hengittää ja olla..