And I held your hand through all of these years, but you still have all of me.

Ehkä mä vaan kuvittelen kaiken, jossain vaiheessa herään tästä kaikesta.

Herään ja tajuan että voin jatkaa elämääni, ettei se elämä tähän lopu.

Tällä hetkellä se on vaa jotenki tosi kaukana. Ehken ansaitse onnea, elämä potkii päähän.

Olenko tehnyt jotain huonosti? 

Onnea ei voi ostaa, tai vaihtaa.

Se pitää ansaita, tehdä työtä että saa jotain hyvää takaisin.

Kyyneleet virtaa poskia pitkin, eikä niille näy loppua.

Mutta samalla pitää olla vahva, hymyillä kuin olisit päässyt yli.

Vahva ja antaa asioiden mennä omalla painollaan, 

vahva kuin mikään ei satuttaisi.

Mutta jos elämä potkii nii lujaa ettei vaa enää jaksa nousta,

jatkaa matkaa, haluaisi vain maata ja antaa periksi..

Kyyneleet eivät kerro heikkoutta, 

ne kertovat tarinaa, 

ovatpa sitten surun, ilon tai vihan kyyneleitä

niillä kaikilla on merkitys.

Teinkö oikein kun työnsin ihmisiä pois?

työnsinkö oikeat ihmiset pois?

vai kadotinko kaikki..?

Tarvisen tilaa, hengittää,

jos löytäisin etsimäni,

 itseni.